voi kuinka vaikeeta se on

nimittäin tiistaiaamuna sängystä nouseminen. Onneksi kuitenkin pääsin ennen kahdeksaa (minuuttia vaille) lähtemään, koska parkkipaikalla odotti kiukkuinen remonttireiska nosturiansa vapautuvaksi parkkeerattujen autojen takaa.

Paco on ollut ihana, kamala, riiviö, suloinen, rasittava. Tänä aamuna sai hepulin, yritin vaihtaa veden ihan vaan puolihuolimattomasti, mutta Pacohan säntäsi ulos häkistänsä. Teki aikamoisen lentolenkkipyrähdyksen. Piipityksen kera, tietenkin. Onneksi ilman kiukutteluja meni takaisin, laitoin ruokaa myös lisää. Jäi heittelemään siemeniä ympäriinsä kun lähdin.

Eilen oli viimeinen fysioterapiakerta. Harmittaa, ettei oo varaa omakustanteisesti jatkaa, teki niin hyvää. Ehkä voin uudesta työpaikasta saada myös lähetteen...?

Tein eilen myös ruokaa. Paahdettuja porkkanoita vuohenjuuston kera. Vaikken osannutkaan lukea ohjetta oikein (vuohenjuusto meni porkkanoiden mukana uuniin, vaikkei pitänyt) niin ihan hyvää tuli. Mr S jopa kehui. Toisaalta, oli raukka varmaankin niin nälkäinen että olis syöny pieniä kiviä siinä vaiheessa.

Paco rakastaa syödä kynsiä. Onkohan sillä joku kalkinpuute? Pitänee ostaa joku kalkkikivi. Missä vaiheessa sitä vaan kerkeää johonkin eläinkauppaan? No, syököön mun kynsiä siihen asti...

sunnuntaiaamun suloinen

mr S kehtasikin väittää, etten mistään muusta touhota kuin Pacosta. Pöh, sanon minä. Kyllä ensimmäisen viikon saakin touhottaa.

Oltiin eilen mun lapsuuden parhaan kaverin 30 -vuotispäivillä. Aika pikanen käväsy, mr S:llä niin paljon töitä, ettei raaskinut olla kauaa. Enkä edes ryypiskellyt. Kun mr S oli siis kuskina. (se ei kestä kännisiä ihmisiä ollessaan itse selvinpäin.)

Nyt tulee yks kaveri kahen kakaransa kera kylään, pitää jatkaa toisella kertaa =)

Jose Carioca

Raitasuomuaratti, joka meille muutti eilen, ei ole vielä paljastanut nimeään. Siihen asti olkoon hän Jose Carioca. Jose Carioca on n. 20 cm pitkä päälaesta pyrstöön, erittäin riemunkirjava ja kuoriutunut 13.5.2009. Jose Carioca oli kaupassa erittäin tuttavallinen, mm. istahti minun ja Mr S:n rillien päälle, söi käsikoruani antaumuksella, antoi vähän rapsutella, eikä purrut yhtään niin kovaa kuin sisaruksensa =D.

Kotiin päästiin siten, että häkki mahdutettiin autoon kaatamalla takapenkit. Jose Carioca matkusti sylissäni pienessä pahvilaatikossa. Pakoyritykset olivat kovaäänisiä, ainakin yritti juosta täysillä päin pahviseinää, raapia tietään ulos sekä pomppia alakautta, jos pohja pettäisi. Varmahan en voi näistä olla, mutta siltä matkanteon aikana kuulosti.

Kotona laitettiin häkki valmiiksi paikalleen (se on hieman ankea vielä, mutta kilpavarustelu alkakoon) ja vapautettiin Jose Carioca pahvilaatikostaan häkkiin. Kaupassa lintu oli erittäin hiljainen, mutta kotona se sitten antoi kuulua itsestään. Tosin, se oli erotettu kaveristaan, joten ihan ymmärrettävää, että vähän yritti huudella sen perään.

Yö nukuttiin ihan hyvin, aamulla kun katsoin onko Jose Carioca herännyt, oli näky hilpeä. Jose Cariocan nukkumistyyli on hieman erilainen. Roikkuu häkin katosta jaloillaan, eli nukkuu pää alaspäin. Onkohan nyt ihan terve yksilö...
Nyt pitää malttaa odotella varmaan sunnuntaihin asti, ennenkuin voi päästää Jose Cariocan häkistään, antaa sen rauhassa zoomailla, että millaiseen paikkaan on päätynyt. Mutta kun haluisin jo rapsutella sitä...

siivopäivä

alkoi eilen sillä, että siivosin siivouskomeron. Tulipahan huhkittua! Mutta siitä tulee niin hyvä mieli sitten kun on siistiä ja suht pölytöntä. Mietin, että oon ihan hullu kun haluan linnun sotkemaan, mutta kyllä ne sotkut kestää.

Mr S kysyi illalla että oonko mä kärsivällinen. Ajattelin, että se puhuu linnusta ja siitä, ettei välttämättä sitä nopeesti saa tms. Mutta kyseessä olikin se, että sillä on niin hirveästi töitä. Pelkää, että mä dumppaan sen. Ei tätä kovin montaa vuotta jaksa varmaan, mutta tällä hetkellä on vaan ihan mukavaa että saa välillä olla ihan yksikseen rauhassa omien ajatusten kanssa. Nautin siitä hiljaisuudesta ja rauhasta.

Eilen ennen siivovimmaa otin tunnin päikkärit, teki niin hyvää.

Tänään mennään luultavasti käymään Riihimäellä eläinkaupassa kyselemässä joskos sitä kautta voisi tilata meiän linnun.

9.9.09

tänään ei voi olla kuin hyvä päivä. Ysi on mun numero. En anna tänään minkään pilata tätä päivää. Hyvä fiilis. Mr S lupasi tänään soittaa yhdestä linnusta lisätietoja. Odottavalla kannalla ollaan.

Sikretti

me ihan oikeesti otetaan papukaija!!!! Tänään tultiin keskusteluissa siihen tulokseen, että meille tulee joku lintu. Nyt vaan pitää löytää se meidän lintu. Oon niin innoissani!!! Mulla ei oo aikuisiällä ollut lemmikkiä. Tuntuu vaan niin hyvälle. Ja me löydetään joku huipputyyppi ihan varmasti.

Manuaalivaihteisto, voi apua!

joo, varmaan vuosi sitten tuli viimeksi ajettua moisella autolla. Aika jännää, hyvin ne vaihteet kuitenkin sieltä löytyi pienen haparoinnin jälkeen. Vaikka autokoulun opettaja yritti hienovaraisesti aikoinaan vihjailla, että on niitä sellasia puoliautomaattisiakin autoja olemassa.

Mä tykkään meiän autosta (tai mä sillä pääsääntösesti ajan). Sijaisautona sille aikaa, että saavat penkin repsottavan sauman korjattua toimii niin tyhmä Opel Meriva. En ihan hetkeen oo ajanutkaan niin tyhmällä autolla. No, onneks sai sijaisauton, olis ollut nihkeetä tulla jollain busseilla töihin.

Juteltiin eilen lisää papukaijan hankinnasta. Mr S oli sitä mieltä, että jos otetaan pappari, mä en sitten saa prätkäkorttia??? Ihan väärin.